Törmäämme usein ajatukseen siitä, miten ennen kaikki oli paremmin. Suomi tunnettiin maailmalla kestävyysjuoksusta, keihäänheitosta, mäkihypystä ja hiihdosta. Toisin on nyt, vaikka yksittäisiä huippuja aina aika ajoin näihinkin lajeihin ilmestyy. Mutta oliko ennen silti kaikki paremmin?
Kukaan ei taatusti halua viedä kunniaa Paavo Nurmelta, Lasse Vireniltä, Seppo Rädyltä, Matti Nykäseltä tai Marja-Liisa Kirvesniemeltä. Urheilu on osa yhteiskuntaa ja se heijastelee niitä mahdollisuuksia ja arvoja, joita meillä kulloinkin on. Elämme, harjoittelemme, valmennamme ja kilpailemme niissä olosuhteissa, jotka meitä ympäröivät.
Uusia vaihtoehtoja
Olemme pieni valtio, jossa jokaisella on valtava määrä mahdollisuuksia harrastusten valintaan. Meillä on urheiluhalleja ja -olosuhteita satojen eri lajien harrastamiseen, vaikka väkeä on lopulta aika vähän. Tämä jo osaltaan sirottelee potentiaaliset lahjakkuutemme monen eri tekemisen piiriin. Kaikki eivät enää suuntaa yleisurheilukentälle, hiihtoladulle tai mäkimonttuun, vaan valitsevat niiden sijaan vaikka amerikkalaisen jalkapallon, salibandyn, skeittauksen, golfin, boulderoinnin, bmx-pyöräilyn, käsipallon tai mitä ikinä. Lajit kilpailevat harrastajista, mutta lopulta meille kansakuntana on varmasti tärkeintä, että mahdollisimman moni liikkuu ja löytää siihen itselleen mieluisen tavan.
Ilahduttavaa on myös, että jatkuvasti kehitetään tapoja lisätä lasten liikkumista koulupäivän aikana tai heti sen jälkeen, lähellä kotia. Kun kulkemiseen ei kulu aikaa, sen voi käyttää tehokkaasti liikkeen monipuoliseen lisäämiseen.
Urheilu murroksessa
Lajikirjon, mahdollisuuksien, välineiden ja tiedon kasvaessa ja kehittyessä myös urheilu muuttuu. Ravinnosta, levosta ja ihmisen fyysisestä ja psyykkisestä kehittymisestä tiedetään tänään paljon enemmän kuin 1900-luvun alussa, sotien jälkeen tai edes 1980-luvulla ja hyvä niin. Monet tämänhetkiset urheilukeskustelut ja -ilmiöt kertovat, että tie kohti uutta urheilijuutta ja urheilua on auki, vaikka monella saralla vielä onkin paljon tekemistä.
Tiedämme, millaisella harjoittelulla tulosta syntyy, miten turhia loukkaantumisia ja rasitusvammoja voi välttää, ja uutta lajikohtaista tietoa saadaan koko ajan lisää, kun harjoituskeskuksia perustetaan ja tehdään tutkimuksia. Urheilu ei kuitenkaan ole pelkkää fyysistä treeniä, vaan myös sitä, miten hallitaan henkistä kapasiteettia. On ilahduttavaa, miten paljon valmennuksen laadusta ja urheilijan psyykkisistä taidoista tänä päivänä puhutaan. Kaikkien etu on, että urheilijoista, kasvoipa heistä sitten maailmanhuippuja tai oman elämänsä sankareita, tulisi mahdollisimman terveitä ja toimintakykyisiä yksilöitä, joiden ei urheilu-urasta selviytyäkseen tarvitse tukeutua pulloon, ruiskuun tai terapeuttiin.
Nykypäivän urheilijalta vaaditaan monenlaisia taitoja myös urheilun ulkopuolella. Pitää ymmärtää sopimuksista, osata hallita sosiaalista mediaa, tulla toimeen toimittajien ja seuraajien kanssa ja hankkia yhteistyökumppaneita. Jos näistä ei selviä itse, pitää hankkia ammattiagentti. Toisaalta myös tukea ja ainakin tietoa kaikesta tästä selviytymiseen on varmaan paljon enemmän kuin aiemmilla sukupolvilla. Myös vanhemmille on tarjolla tukea nuoren urheilijan tukemiseen.
Urheilijat vaikuttajina
Sosiaalinen media on tuonut urheilijat yhä lähemmäs fanejaan. Sen myötä urheilijoiden oma ääni ja arki ovat päässeet paremmin näkyville ja kuuluville. Useat jalkapalloilijat ovat tuoneet viime aikoina esiin esimerkiksi Qatarin MM-kisoihin liittyviä ihmisoikeuskysymyksiä, lumilajien edustajat kampanjoivat ympäristön puolesta talvien säilyttämiseksi ja esimerkiksi luistelijat ja voimistelijat ovat tuoneet esiin omissa lajeissaan esiintyneitä epäkohtia valmentamiseen, harjoitteluun ja lajikulttuuriin liittyen.
Nämä ulostulot auttavat meitä tavallisia urheilun seuraajia myös ymmärtämään sitä, mitä kaikkea tulosten ja komeiden urheilutapahtumien taustalla on. Jos kaikki olisi vain hyvästä harjoittelusta kiinni, huipulle pääseminen olisi helpohkoa. Kun sen sijaan hallittavana on aika monta muutakin asiaa sekä urheilussa että elämässä yleensä, ollaan todellisuuden äärellä. Edes urheilija ei ole tunteeton kone, vaan elävä ja tunteva ihminen, johon vaikuttavat kaikki hänen eteensä tulevat asiat.
Valmiuksia urheilu-uran jälkeisellekin ajalle
Kuten sanottu, nykyään urheilijoille on tarjolla jo pienestä pitäen paljon tukea ja apua. Toisaalta, valmennuksen yksilöllistyessä ja muuttuessa urheilijalähtöisemmäksi, vaaditaan urheilijalta vapauksien ohella myös entistä enemmän vastuuta. On osattava tehdä itsenäisesti, kysyä ja kyseenalaistaa, hankkia tarvittaessa lisää apua.
Tavoitteelliseen urheiluun on nykyään mahdollista yhdistää koulunkäyntiä ja opiskelua entistä joustavammin, jotta uran jälkeiseen elämään siirtyminen olisi helpompaa. Myös urheilu itsessään opettaa paljon taitoja, joita on alettu viime vuosina tunnustaa työelämässä.
On mielenkiintoista nähdä, mihin tämä kaikki johtaa ja mitkä tulevat olemaan lajeja, joissa me tulevaisuudessa olemme huipulla. Sosiaalisen median ja vaihtoehtojen aikakaudella kaikkien ei enää tarvitse kokoontua television ääreen seuraamaan sitä kisaa, jota sieltä kulloinkin tulee, vaan jokainen voi valita mieleisensä itse. Se asettaa lajeille ja lajiliitoille, mutta myös urheilijoille uusia haasteita: miksi juuri meitä pitäisi ja kannattaisi seurata? Jotka tästä selviytyvät parhaiten, muodostuvat uusiksi ilmiöiksi.
Kommentit
Lähetä kommentti