Päätimme keväällä teettää podcastillemme hupparit: on kivaa, kun on jotain yhteistä ja voidaan jotenkin näkyä siellä, missä kulloinkin näissä tamineissa liikumme. Vaan kuinkas sitten kävikään?
Ilmastoahdistus laittoi aivot hommiin
Jo talvella puhuimme treenaamisen trendien yhteydessä siitä, miten vastuullisuus on yhä tärkeämpi osa myös urheilumaailmaa. Paitoja valitessa iski ympäristöahdistus. Jo yhtä T-paitaa, siis yhtä T-paitaa kohti käytetään kymmenen kylpyammeellista vettä. Lisäksi valmistuksessa värjäyksineen kaikkineen kuluu tolkuton määrä erilaisia kemikaaleja ja hiilijalanjälkeäkin kertyy aikamoinen määrä. Jos vaate vielä on valmistettu vaikka polyesteristä, siitä kertyy pesun yhteydessä mikromuovia meriin. Paljonko siis mahtaa tulla päästöjä siitä, kun joukkueelle, saati seuralle hankitaan kaikille joka vuosi yhtenäiset peliasut, tuulipuvut, hupparit, t-paidat, pipot, hanskat, huivit ja mitä näitä nyt on?
Ja mitä sitten, kun lapset kasvavat kauden aikana kaksi kertaa ulos näistä vaatteista, joista jokaiseen on parhaimmillaan painettu ainakin pelinumero, mutta usein myös nimi? Tavallaan kätevää, mutta kestävän ajattelun kannalta ei niinkään: seuravaatteilla kun ei oikein ole ottajia, jos ne on noin tarkkaan yksilöity. Tästä ajatus lähti eteenpäin: kuinka monessa urheiluseurassa tätä asiaa on ajateltu ja kuinka monessa tehty jotain tämän haasteen ratkaisemiseksi?
Mitä me voimme tehdä?
Aloimme pohtia, miten paitahomman voisi hoitaa fiksusti, mutta kuitenkin niin, että meillä olisi jotain yhtenäistä päällepantavaa. Listalta vedettiin saman tien yli muutaman euron vaatekappaleet, joista ei takuulla ole maksettu säällistä palkkaa yhdellekään niitä ompelevalle. Sen jälkeen katseet kääntyivät raaka-aineisiin ja valmistusprosessiin. Toiveissa oli mahdollisimman vähän ympäristöä kuormittava vaihtoehto. Tutustuimme kotimaiseen Pure Wasteen, jonka vaatteet on valmistettu 100 % kierrätetystä materiaalista. Emme takuulla tällä pienellä valinnalla pelasta maailmaa, mutta haluamme herätellä urheiluväkeä pohtimaan, millaisten asioiden äärellä askaroimme.
Olympiakomitea on koonnut sivuilleen tukimateriaalia urheiluyhteisön ympäristövastuun kehittämiseen ja tukemiseen. Sivuilta löytyy laskureita ja vinkkejä ympäristöasioiden haltuun ottamiseen. Monissa massatapahtumissa onkin jo luovuttu kisapaidoista tai sellaisen voi hankkia lisähintaan. Tapahtumien hiilijalanjäljet pienenevät huomattavasti. Me urheiluseuroissa toimivat voimme edesauttaa ympäristövastuuta neuvomalla, opastamalla ja tekemällä ehdotuksia asioiden parantamiseksi. Tässä muutama olympiakomitean sivuilta poimittu vinkki:
- Vaatteet voidaan valita niin, että joka vuosi ei tarvitse ottaa uutta mallia, vaan samanlainen vaatetus on ajankohtainen useampana vuonna. Näin nopeasti pieneksi jäänyt vaate ei jää tyhjän pantiksi, vaan voidaan kuluttaa loppuun treeneissä tai peleissä, joissa sen kuuluukin näkyä.
- Pieneksi tai tarpeettomaksi käyneet varusteet ja vaatteet voi kierrättää seuran omalla tai useamman seuran yhteisellä kirppiksellä. Hyviä kanavia ovat seuran nettisivut ja sosiaalinen media. Jos seuralla on omat toimitilat, niin vaihtoa voidaan ylläpitää koko ajan.
- Seuravaatteisiin kannattaa laittaa tarralla kiinnitettävät numerot, jolloin omistajan vaihtuminen ei aiheuta vaatteen poistumista käytöstä.
- Varusteiden huoltoon ja korjaamiseen kannattaa antaa neuvoja, jolloin ne pysyvät käyttökuntoisina pitempään.
- Erityisesti tekstiilien hankinnassa kannattaa kiinnittää huomiota materiaaleihin ja niiden kestävyyteen. Halpa ei useinkaan ole paras mahdollinen. Kotimaisuus ja lähituotanto ovat usein eettisesti parhaita vaihtoehtoja.
- Varusteita voi myös vuokrata tai lainata. Silloin kaikkea ei tarvitse omistaa itse.
- Käytöstä poistuneille varusteille, vaatteille ja välineille voi keksiä uusiokäyttöä. Ideointiin voi järjestää vaikka yhteisen puuhapäivän.
Kommentit
Lähetä kommentti