Voittamisen eteenpäin vievä voima



Urheilua ja kilpailemista tuskin voi erottaa toisistaan, vaikka kaikessa liikkumisessa kilpailu ei olekaan se tärkein juttu. Tavoitteellisessa tekemisessä voittamista - vähintään itsensä - ei kuitenkaan voi jättää varjoon. Se on alati läsnä ja vie kohti tavoitteita. 

Vaikka voittaminen on menestyksen ja motivaation kannalta tärkeä juttu, ei pelkkä voiton tavoittelu lopulta ole kovin hedelmällistä. Aina vain yksinkertaisesti ei voi voittaa ja toisaalta, ilman pettymyksiä isot voitotkaan eivät tunnu miltään. On kuitenkin ihan selvää, että voittaminen palkitsee ja kasvattaa motivaatiota ja saa näin asettamaan yhä kovempia tavoitteita. 

On melko varma juttu, että menestyneiden urheilijoiden on pakko jollakin tavalla rakastaa ja janota voittamista. Ilman sitä urat tuskin kestäisivät vuosikausia, eikä kukaan olisi valmis tekemään uhrauksia urheilu-uransa eteen. 

Menestyksen ympyrä

Aki Hintsa analysoi voittamista useasta näkökulmasta kirjassaan Voittamisen anatomia. Jo melko aikaisessa vaiheessa hän kuitenkin toteaa: "Menestys on hyvinvoinnin sivutuote." Ilman hyvinvointia siis ei voi olla menestystä. Pohjan pitää olla kunnossa ja urheilusta pitää voida nauttia, jotta on edes edellytykset menestyä.

Hintsa on kehittänyt ajatuksensa pohjalta menestyksen ympyrän, joka rakentuu seuraavista palikoista:
  • Henkinen energia
  • Fyysinen aktiivisuus
  • Ravinto
  • Palautuminen
  • Biomekaniikka
  • Yleinen terveys
Kaikkien näiden edellämainittujen keskellä paistattelee se tärkein, sitoutuminen. Jotta tavoitteisiin voi päästä, on oltava valmis asettamaan asiat tärkeysjärjestykseen. Ilman menestyksen ympyrän osatekijöitä ei kuitenkaan ole asiaa palkintopalleille sihijuomaa ruiskuttelemaan.

Tärkeintä on tuntea itsensä ja omat motiivinsa

Suomalainen urheilumaailma on viimeaikoina kohissut salaman lailla menestykseen nousseesta Senni Salmisesta. Hänen tarinansa on oiva esimerkki siitä, miten oman itsensä tunteminen voi vapauttaa kehossa olevat voimat ihan uudelle tasolle. Hintsa puhuukin kirjassaan siitä, miten ihmisen pitää oppia ensimmäiseksi tuntemaan itsensä ja vastaamaan kysymyksiin:
  • Tiedätkö, kuka olet?
  • Tiedätkö, mitä haluat?
  • Hallitsetko omaa elämääsi?
Kun näihin pystyy vastaamaan, on helpompi lähteä rakentamaan minuutta myös urheilun ympärille. Kun kaikki ei ole kiinni vain loikan pituudesta, uskaltaa lopulta myös epäonnistua: minuus ja hyväksytyksi tuleminen eivät olekaan kiinni vain urheilusuorituksen onnistumisesta. Olennaista on oppia nauttimaan myös matkasta kohti tavoitetta, eli siitä sitoutumisesta. Usein se myös ruokkii intohimoa ja edistää tavoitteiden saavuttamista. Monet huippu-urheilijat kokevatkin, etteivät ole elämässään jääneet mistään paitsi, vaikka urheilu onkin vaatinut asioiden punnitsemista ja tärkeysjärjestykseen laittamista. He ovat oppineet nauttimaan tekemisestä.

Hintsa korostaa kirjassaan myös psyyken merkitystä menestyksen tekijänä. Motivoitunut urheilija tekee asiat säntillisesti silloinkin, kun valmentaja ei ole katsomassa perään. Tukijoukot ovat ympärillä auttamassa tavoitteiden saavuttamisessa, mutta lopulta urheilija tekee menestyksensä itse. Jos siihen ei ole valmis, on aivan sama, millaisia harjoitusohjelmia valmentaja urheilijalle syytää.

Entäs se fyysinen puoli?

On selvää, että urheilijan pitää tuntea myös fyysinen terveytensä. Tähänkin Hintsalla on neljän selkeän kohdan lista:
  • Tunne terveytesi ja hoidata akuutit vaivasi
  • Selvitä perinnölliset riskitekijäsi
  • Selvitä elämäntapoihin liittyvät henkilökohtaiset riskitekijäsi
  • Panosta ennaltaehkäisyyn
Kiinnostavaa on, että fyysinen puoli tulee kuitenkin vasta kaikkien noiden edellä mainittujen tekijöiden jälkeen. Kun siis mietitään menestyksen salaisuutta, pitäisi ehkä ihan oikeasti kiinnittää huomiota olosuhteisiin ja siihen, että urheilijat pääsevät tekemään työtään sellaisessa ympäristössä, joka tukee heidän hyvinvointiaan kokonaisvaltaisesti. Vain sillä voidaan saada selitysten sijaan parhaat tulokset esiin. 

Vastapaino urheilu-uralle ja laajempi urheilumaailman ymmärrys eivät ole urheilijalle kuitenkaan pahitteeksi. Esimerkiksi käy tuore jalkapallon Euroopan mestari, Italian kapteeni Giorgio Chiellini, joka on käyttänyt kapasiteettiaan muuallakin kuin Euroopan eri viheriöillä. Tällaiset tarinat auttavat meitä näkemään, että vaikka urheilu onkin meille iso juttu, se on sittenkin vain osa elämää (vaikkakin iso sellainen). On mahtavaa, että näitä asioita tuodaan nykyään esille, ja että ihailtavia elämänuria löytyy jokaiseen makuun erilaisia. Silloin menestys ja roolimallius eivät ole vain yhden kortin varassa.

Jos muuten kaipaat voittamiseen liittyen hyvää kesäkirjaa, niin tässä sulle sellainen: Oskari Saari (toim.) Aki Hintsa: Voittamisen anatomia

Voittamiseen liittyen kannattaa kuunnella myös Omatoimiset-podcastin viimeisin jakso:

Kommentit