Rakkaudesta lajiin, rakkaudesta seuraan, rakkaudesta meihin



Laskehan huviksesi, kuinka moneen urheilu- tai liikuntaseuraan olet ehtinyt elämäsi aikana kuulua. Joillakin niitä on vain yksi, mutta monilla harrastetuista lajeista ja asuinpaikkakunnasta riippuen useampia. Melko tavalla vapaaehtoisvoimin pyörivä seuraverkostomme liikuttaa 90:ää % suomalaisista lapsista jossain heidän elämänsä vaiheessa. Se ei ole ihan vähän se. Silti liikumme tilastojen mukaan vähemmän kuin koskaan aiemmin.

Ihminen haluaa liikkua kimpassa

Vaikka arkiliikunnan määrästä paasataan jatkuvasti, ja se toki kokonaisuuden kannalta onkin tärkeää, tuskin kukaan voi kieltää sitä, että kaverin kanssa liikkuminen on ainakin tuplasti kivampaa. Puhumattakaan siitä, että joku ihan oikeasti suunnittelee, mitä juuri sinun kannattaisi tänään tehdä. Tästähän urheiluseurassa liikkumisessa on kyse: kivaa tekemistä mukavassa porukassa kaikkia jokaisen omista lähtökohdista kehittäen. 

Monelle seurassa liikkuminen on ensisijaisesti rakkautta johonkin urheilu- tai liikuntalajiin, mutta tärkeää on myös samanhenkiseen yhteisöön kuuluminen. Suomalaisella urheiluseuratoiminnalla on pitkät perinteet ja sitä myös kehitetään ainutlaatuisella tavalla julkisillakin varoilla. Yhteensä näitä suomalaisen liikunnan moottoreita toimii Suomessa noin 14 000 ja niiden toimintaan osallistuu 1,8 miljoonaa suomalaista. Jälkimmäinen käy ilmi Olympiakomitean toteuttamasta Seuratoiminnan tilannekatsauksesta. Seuroilla on siis aikamoinen vaikutus suomalaisten arkeen.

Puheenaihe pinnalla

Seuratoiminta sekä urheilun ja liikunnan rahoitus ylipäätään ovat nyt ajankohtaisempia kuin koskaan, koska koronakriisin lisäksi seuroja niistää pian Veikkauksen rahapelituottojen hiipuminen. Tällä hetkellä seuratoiminta on suurten haasteiden edessä, sillä seurojen tulisi kyetä houkuttelemaan eristyksissä eläneet kansalaiset jälleen liikkumisen pariin. Tämä ei kuitenkaan ole vain negatiivinen juttu, sillä se haastaa seurat tutustumaan harrastajiin ja kehittämään toimintaansa entistä enemmän liikkujalähtöisesti. Tässä hommassa luovuudesta ja vanhojen, ehkä pölyttyneidenkin näkemysten tuulettamisesta tai jopa uudelleenmuotoilusta ei taatusti tule olemaan haittaa.

Seurojen kehittämisen tueksi on jo nyt olemassa varsin paljon erilaista materiaalia, kuten Tähtiseura-ohjelma, joka kannustaa kehittämään kaikenikäisten ja tasoisten liikkumista seuroissa ja Lasten liike -iltapäiväohjelma, jolla pyritään tukemaan harrastamista koulupäivien yhteydessä. Olympiakomitea kannustaa urheiluseuroja myös tarjoamaan palvelujaan entistä enemmän digitaalisena. Tähän tarkoitukseen on kehitetty Suomisport-seurapalvelu, josta toivotaan apua seuratoiminnan arjen haasteisiin.

Miten vastata nykyliikkujan haasteisiin?

Puhuttiinpa sitten yksilö- tai joukkueurheilusta tai ryhmäliikunnasta, kaiken toiminnan suunnittelun ytimessä pitäisi aina olla liikkuja omine haluineen ja tarpeineen. Ihminen haluaa käyttää vapaa-aikansa sellaiseen, mikä tuntuu mukavalta ja missä viihtyy. Nykypäivänä yhä enemmän puhutaan elämyksistä ja siitä, miten jokaisen pitäisi päästä osallistumaan toimintaan omista lähtökohdistaan käsin. Tämä on urheilu- ja liikuntaseuroille todellinen haaste, sillä se kyseenalaistaa totutut toimintatavat. Monet haluavat harrastaa vailla kilpailuelementtiä, kun taas perinteisesti on totuttu ajattelemaan, että urheilussa nimenomaan mitataan keskinäistä paremmuutta. 

Kun toiminnan suunta on tiedossa, pitää huolehtia, että se toteutuu laadukkaasti hyvinvointia, kehittymistä, kasvua ja ryhmässä toimimista edistäen. Elämme siis myös erittäin kiinnostavia aikoja, kun pian päästään näkemään, miten seurat urheilun ja liikunnan uusiin haasteisiin vastaavat. Kannattaa pitää huolta, että oma yhteisö pysyy tässä kilpailussa mukana. Taitavimmat kehittyjät ovat nimittäin takuulla tulevaisuuden menestyjiä - rakkaudesta meihin kaikkiin.

Käy kuuntelemassa myös meidän seuratoimintaa käsittelevä podijakso:




Kommentit