Mistä tuntee hyvän lasten valmentajan?

 Lasten ja nuorten valmentamisesta puhutaan paljon, ja varmasti jokaisella vanhemmalla ja miksei monella muullakin aikuisella on aiheesta omanlaisensa näkemys. Yleisesti ottaen neuvotaan, että vanhemman rooli voidaan kiteyttää kolmen K:n teeseihin: kannusta, kuljeta ja kustanna, mitkä ovatkin pääsääntöisesti aika hyvä ohjenuora. Muutamasta muusta seikasta on kuitenkin hyvä olla myös tietoinen.

Avoin näkee pidemmälle

Monien meidän aikuisten omat olettamukset hyvään valmennukseen tai opetukseen tai niiden sisältöihin liittyen ovat peruja omilta harrastus- tai kouluajoilta. Maailma kuitenkin muuttuu nykyään aika nopeasti, eivätkä kaikki 20 vuotta sitten ajankohtaiset metodit välttämättä ole enää tätä päivää. Vai miten on, käyttäisittekö vielä viestintään puhelinrinkiä tai piirtoheitintä? Tai tiedonhakuun tietosanakirjaa? Niinpä, siksi ennakkoluulottomuus ja avoimuus eivät muissakaan asioissa koskaan ole pahitteeksi. 

Koulutus ja oppien taitava soveltaminen käytäntöön ovat lasten ja nuorten laadukkaassa valmennuksessa avainasemassa. Monin paikoin laadukkaatkin koulutukset ovat seuravalmentajille maksuttomia, joten kannattaa huolehtia, että oman lapsen valmentajalla on taskussaan muutakin kuin pelkkä kulukorvaussopimus. 

Pari K:ta lisää

Palataanpa vielä hetkeksi valmentamiseen ja vanhempien rooliin. Jokainen meistä osaa taatusti kritisoinnin, mutta mistä sitten tietää, että asiat lapsen harrastuksessa ovat suhteellisen hyvällä mallilla ja mitä asioita on ihan ok lähteä kyseenalaistamaan? 

Neljäs K: keskustele lapsen kanssa. Jos lapsi menee harrastukseen mielellään ja palaa sieltä hiki päässä, posket punaisina ja hymy huulilla, perusasiat ovat aika hyvin. Kannattaa myös säännöllisesti jutustella oman jälkikasvun kanssa ja kysellä muutakin kuin miten meni. 

Viides K: tutustu muihin vanhempiin ja kaveeraa heidän kanssaan. Kun tunnet porukan ja muut perheet, harrastuksen parissa viihtyy aikuinenkin, ja mahdollisiin konfliktitilanteisiin on helpompaa puuttua ajoissa.

Laadukkaan lasten valmennuksen tunnusmerkkejä

Kun edellä läpikäydyt viisi K:ta ovat hallussa ja valmennuksessa täyttyvät nämä alla olevat kriteerit, voit taputtaa itseäsi olkapäälle ja todeta, että valinta on osunut nappiin. 

• Leikki ja lapsilähtöisyys: lapsi oppii liikkumista liikkumisen ja leikin kautta. Toiminnan pitää olla lapsen kehitysvaiheeseen sopivaa ja turvallista. Mitä vähemmän jonoja ja selittelyä ja mitä enemmän liikettä, sen parempi.
• Monipuolisuus: harrastuksissa pitäisi tukea myös muihin harrastuksiin osallistumista. Lisäksi treeneihin pitäisi sisältyä motoristen perustaitojen opettelua ja kehittämistä sekä vartalon monipuolista kuormittamista erilaisin liikkein lapsen herkkyyskausiin sovitettuna. Tällä pyritään tasapainoiseen kasvuun ja vammojen välttämiseen.
• Hyvät käytöstavat: urheilu on osa elämää ja sen parissa noudatetaan samoja sääntöjä kuin muussakin elämässä. Myös ryhmässä toimimisen harjoittelu on tärkeää. Kiusaamiseen pitää puuttua heti ja sääntöjen noudattamista valvoa tasapuolisesti. 
• Liikunnalliseen elämäntapaan kasvattaminen: ohjattu harjoittelu täyttää vain pienen osan lapsen päivittäisestä liikunnan tarpeesta. Asiantunteva valmentaja antaa vinkkejä lapsen kanssa liikkumiseen myös treenien ulkopuolella. Liikunnan ilon löytämisen ja liikunnasta nauttimisen tukeminen ohjaavat tekemään liikunnasta luontevan osan elämää myös myöhemmissä elämänvaiheissa.
• Lajitaitojen oppiminen: laadukkaassa valmennuksessa huolehditaan, että lajin perustaidot opitaan alusta pitäen ja niitä vahvistetaan ikäluokalle tehtyjen suunnitelmien mukaisesti.
• Sääntöjen noudattaminen ja pelaamisen oppiminen: ryhmässä ja pelissä on tietyt säännöt, joita noudatetaan ja joiden mukaan toimitaan, jotta kaikilla olisi turvallista olla. Tärkeintä on kannustaa lasta rohkeaan omien ratkaisujen ja yritysten tekemiseen, mutta myös neuvoa ja antaa palautetta. Epäonnistumisen pitää olla sallittua ja jopa suotavaa.
• Tavoitteellisuus: ryhmän toiminnan pitäisi aina perustua jonkinlaiseen suunnitelmaan, josta käyvät ilmi toiminnan tavoitteet ja toimintaperiaatteet. Suunnitelman pitäisi olla kaikkien nähtävillä ainakin vanhempainpalaverissa.
• Avoimuus: hyvällä itsetunnolla varustettu valmentaja osaa perustella valintansa ja keskustella niistä tarpeen vaatiessa. Muista kuitenkin myös itse olla avoin ja rauhallinen. Valmentajalle kannattaisi joka tapauksessa muistaa antaa työrauha. Kritiikki on tervetullutta silloin, jos valintoihin on esittää rakentava parannusehdotus perusteluineen.