Päätimme taannoin tutustua amerikkalaiseen jalkapalloon, koska yksi maailman merkittävimmistä urheilutapahtumista, NFL-liigan finaali Super Bowl, sattui sopimaan ajankohtaan kuin nakutettu. Emme tienneet lajista juuri mitään, mutta saimme perehdyttäjäksemme Mika Laurilan, joka valtavan lajituntemuksensa lisäksi selostaa NFL-otteluita televisiossa. Haastattelun yhteydessä kävi ilmi, että Laurilalla on takanaan melkoisen mittava ura amerikkalaisen jalkapallon parissa monissa erilaisissa tehtävissä. Lisäksi hän on pelannut jenkkifutista yli 20 vuoden ajan.
Näkyvyyden dilemma
Monessa lajissa on vuosien varrella pohdittu, miten saada lisää valtakunnallista näkyvyyttä ja tehdä lajia tutuksi suuremmille massoille. Kiekon, keihäänheiton ja suksilajien luvatussa maassa on hankala saada palstatilaa, saati päästä sykähdyttävien urheilutekojen listalle, jos ei satu edustamaan urheilutoimittajien hyvin tuntemaa lajia. Vaikka olisi omassa lajissaan maailman huippu.
Amerikkalaista jalkapalloa harrastaa Suomessa nelisentuhatta pelaajaa. Kovinkaan suuresta lajista ei siis ole kyse. Silti sitä näytetään urheilukanavalla joka sunnuntai ja Super Bowl saa hurjia katsojalukuja. Miksi näin?
Amerikkalainen jalkapallo on Suomessa itse tehnyt työtä lajikuvan kehittämisen eteen. Mika Laurilan kaltaiset aktiiviset ihmiset ovat kertoneet ja kertovat uupumatta lajista kaikille siitä kiinnostuneille. Menestys ei ole tullut sattumalta. Ansaittu medianäkyvyys siis todella tarkoittaa ansaittua. Kukaan ei ole tullut liiton toimistolta noutamaan, vaan takana on vuosien työ. Tänä vuonna asiantuntevia jenkkifutisartikkeleita ilmestyi jo useammassa suomalaismediassa, ja podcastit ja radioshowt hehkuttivat finaalia ennakkoon.
Kaiken takana on lajituntemus
Me Omatoimiset seurasimme Super Bowlia täysin ummikoina, ja ainoa ennakkotietomme lajista oli podcastissamme käyty keskustelu. Vaikka etukäteen tulikin varattua ottelueväät ja pohdittua, miten jaksaa valvoa koko matsin, odottamattominta oli, että ottelu todella vei mennessään. Tuntui jännittävältä, että uusi laji voi tuntua niin mielenkiintoiselta ja vangitsevalta, vaikka vain muutamaa viikkoa aiemmin ei ollut jaksanut edes ajatella pelin katsomista. Mistä tämä johtui?
Selostuksesta. Karnevaalitunnelman luomisen sijaan studiossa istui asiantunteva lajiin opastaja kommentaattoreineen. Pelissä oli helppo pysyä mukana, sääntöjä käytiin läpi riittävästi, eikä turha hehkutus tai yksityiskohdilla briljeeraus ollut houkuttelemassa muteen tai makuuhuoneeseen siirtymiselle. Tässä kohtaa olemme asian ytimessä: jotta katsoja voi koukuttua lajista, hänen pitää ymmärtää. Jotta selostaja voi auttaa katsojaa ymmärtämään, hänen täytyy olla muutakin kuin innokas fani tai kova suunsoittaja. Hänen pitää tuntea laji ja osata poimia nopeasti pelin ydinasiat kotikatsomon pureskeltavaksi.
Koukuttamisen taito
Sosiaalisen median ja omien medioiden aikakaudella monen pienen lajiliiton etu on, että vaatimattomammallakin budjetilla voi tehdä omaa lajia tunnetuksi. Kuten sanottu, sattumalta se ei kuitenkaan tapahdu. Taustalla pitää olla strategia, joka tukee viestintää. Kanavat ja kohderyhmät täytyy olla mietittyinä, viestien hiottuna. Lisäksi viestinviejiin on tärkeää kiinnittää huomiota. Eka kerta on aina paluun kannalta merkittävä. Jos lajiin ei pääse sisälle silloin, ei ole kovinkaan todennäköistä, että kiinnostuksen palo roihuaisi viikosta toiseen, kun kilpailijoiden viestit ovat yhden pyyhkäisyn päässä kämmenellä.
Kun oma pesä on ojennuksessa, voi alkaa viedä tietoutta muille. Uskomme, että Suomesta löytyy lukuisia kiinnostavia lajeja, menestystarinoita ja niitä omatoimisia, joiden ansiosta jonain päivänä myös jonkun muun lajin suurmatsit ovat tuhansien suomalaisten katselulistalla keskellä yötä aamulla odottavasta työpäivästä huolimatta. Pitää tietää, mikä on se oma juttu. Miksi joku muukin koukuttuisi siitä. Näitä ilmiöitä odotellessa, mikä on seuraava?
Kommentit
Lähetä kommentti