Näin vuoden aluksi päätimme ottaa Omatoimisissa työn alle treenaamisen trendit vuonna 2021. Trendeistä ja omista ajatuksistamme niihin liittyen juttelemme tuoreimmassa podcast-jaksossa. Päästämme emme näitä aiheita keksineet, vaan lähteenä toimivat liikunta- ja urheilualan suuret kansainväliset ISPO 2021 -messut.
Jottei homma kävisi tylsäksi, päätimme laittaa vuoden 2021 trendit myös Omatoimisten suurennuslasin alle tälle keväälle.
Muistin virkistykseksi listasimme trendit vielä kertaalleen tähän:
- Hyvinvoinnin lisääminen: liikunta tekee hyvää ja sen terveysvaikutuksiin ovat nyt heräämässä myös työntekijöistään huolehtivat työnantajat. Ennätysten sijaan huomio kiinnittyy yhä enemmän hyvinvointiin.
- Digitaalisuus ja on-line-treenit: sovellukset treenien suunnitteluun, seurantaan ja treenimotivaation kasvattamiseen kasvattavat suosiotaan. Myös on-line-treeniryhmät tulevat yleistymään.
- Ulkoliikuntapaikat treenaamisen areenoina: liikkeelle pitää päästä suoraan kotiovelta ja ohjattua liikuntaa kaivataan nyt myös erilaisille ulkoliikuntapaikoille.
- Hygienia: urheilupaikoilta ja -toimijoilta vaaditaan kykyä ja valmiuksia erittäin korkean hygieniatason ylläpitoon nyt ja tulevaisuudessa.
- Kehon ja mielen hyvinvointi: fyysisen hyvinvoinnin lisäksi sosiaalisten kontaktien välttämisen ja liikkumisrajoitusten aikakaudella kaivataan yhä enemmän myös mielen hyvinvointia. Kokonaisvaltainen kehon ja mielen huomioiminen tulee olemaan tämän(kin) vuoden juttu.
- Sali- ja ulkotreenien sulautuminen & uudet teknologiat: kun pääsy salien laitteille ei ole mahdollista, pitää miettiä, miten sama kokemus olisi mahdollista ulkona. Tässä puettavilla teknologioilla ja sovelluksilla sekä niitä tarjoavilla on vielä sanansa sanottavana.
- Erilaiset kohdennetut treenit pienryhmille: yksilökeskeisyyden luvatulla aikakaudella kaivataan jatkuvasti jotain, mitä muut eivät vielä ole tehneet. Kuluttajat kaipaavat yhä räätälöidympiä sisältöjä, jotka on suunniteltu juuri heitä varten.
Omatoimiset x sporttitrendit
Tulevien podcast-jaksojen välillä tutustumme pienten haasteiden merkeissä aina kuhunkin tai kuten ensimmäisessä haasteessa, pariin trendiin kerrallaan ja pohdimme niitä omista näkökulmistamme Omatoimisten somekanavissa. Ehkä jonkinlainen koostepostaus on myös luvassa sitten, kun koko lista on käyty läpi. Uusi haaste julkaistaan aina tuoreen podcast-jakson ilmestyttyä ja haaste päivitetään myös tähän blogiin, josta meidän etenemistä pääsee myös seuraamaan.
Ensimmäisessä haasteessa asetetaan tavoite ja seurataan sen saavuttamista jonkin sovelluksen avulla: Kummankin meistä tavoitteena on kerätä jokaiselle päivälle vähintään 10 000 askelta ja analysoida fiiliksiä jonkun sovelluksen avulla. Tätä haastetta tehtiin 27.1.-4.2., eli yhdeksän päivän ajan.
Terhi: En lähtenyt haasteeseen kovin kunnianhimoisin odotuksin. Istumatyöläiselle ei tullut yllärinä, miten paljon saa työpäivän jälkeen touhuta, jotta 10 000 askelta tulee täyteen. Koiranomistajana yli 6 500 askeleen pääsee kohtuullisen helposti, mutta jos haluaa jumppailla muuten, menee liikkumiseen äkkiä jo tosi paljon aikaa, kun koiranulkoilutuksista ym. ei kuitenkaan voi laistaa. Tarkkailin askeleita Garmin Venu -urheilukellolla ja uskon, että se antaa melko luotettavan tuloksen. Tavoitelukemat täyttyivät kolmena päivänä ja vähimmillään mittari näytti 6 719 askelta, tavallisimmin jossain 7 500 kieppeillä. Mielestäni ihan kohtuullinen lopputulos, kun testipätkälle ajoittui tosi haastava työviikko. Yleisfiilis on se, että oli kiva tarkkailla askeleita ja nyt on aika hyvin hallussa se, mitä päivän aikana pitää tapahtua, jotta liikettä kertyy riittämiin. Erityisesti tämä herätti huomaamaan raittiin ilman vaikutuksen, kun teki pari kertaa päivässä pitemmän kävelylenkin. Jännää on, että hiihto- ja toiminnallisen treenin päivinä, jotka kropassa tuntuivat raskailta, askelmäärä jäi mittarin mukaan kauas tavoitteesta.
Emmi: Muutama vuosi sitten askelimittarissani, sittemmin urheilukellossani, askeltavoite oli 10 000 melko pitkään. Silloinkin tavoitteen eteen jouduin tekemään hieman jumppaa, mutta melko usein askeleet tulivat kuitenkin täyteen. Siksipä ajattelin, että tämä on oikein hyvä haaste, pääsen siihen kun vähän pinnistelen. No ei mennyt ihan niin vain läpsytellen. Kuten Terhikin totesi, työpäivän jälkeen sai aikalailla tehdä hommia, että edes 8000 tulisi täyteen. Varsinkin, kun työmatkoihin ei tällä hetkellä kulu askelia. Usein työpäivän jälkeen ulkoilin lapsen kanssa ja tein vielä erillisen sauvakävelylenkin illalla. Kotiin tullessa mittari näytti ehkä 7000 tai 8000. Ei auttanut muu, kuin hiihtää kotona vielä ympäri keittiösaarekketta, tehdä askelkyykkyjä ja jakkaralle nousuja. Kahtena päivänä pääsin yli 10 000, muut päivät olivat 5000-8000 välimaastossa. Haasteen loputtua jäin miettimään, mistä arjessani nipistäisin, jotta ehtisin enemmän kävellä? Tai mitä sellaista voisin tehdä, josta saisi huomaamatta askelia? Vastaus on monisyinen. Toisaalta, kannattaako mistään alkaa nipistämään mokoman tavoitteen vuoksi? Toisaalta, reippaalle kävelylenkille löytyy usein aikaa, kun niin vain haluaa.
Toisessa haasteessa tavoitteena on osallistua pienryhmätreeneihin ja pohtia niiden herättämiä ajatuksia tämän blogin näkökulmasta. Haastetta tehtiin 5.-26.2.
Terhi: Olen käynyt kolme kertaa ringettejoukkuelaisistani koostuvan pienryhmän kanssa treenaamassa yksityisellä toiminnallisen treenin salilla Turussa. Kuten jo podissakin kerroin, en ollut liiemmin kaivannut ryhmätreenejä, mutta jo ekalla kerralla huomasin, kuinka kiva olikaan pitkästä aikaa nähdä kavereita ja kuinka siistiltä tuntui heittää läppää treenin lomassa ja tsempata muita. Meidän porukasta löytyy tosi kattavasti liikunnan osaamista, joten treenit ovat olleet tosi hyvin suunniteltuja ja niissä on myös otettu turvavälit ja kontaktittomuus huomioon. Itse nautin tosi paljon myös siitä, että mun ei ole tarvinnut itse suunnitella mitään, vaan olen voinut keskittyä vain omaan tekemiseeni muiden joukossa. Kyllä voimailu ja hikoilu vaan on kivaa! Täytyy myös sanoa, että nämä toiminnallisen treenin salit ovat mun juttu. Tilaa tehdä on paljon ja välineet mahdollistavat monipuolisen harjoittelun jokaisen omista lähtökohdista käsin. Mahtiporukassa myös tajuaa, miten paljon tämä eristyksen aiheuttama kontaktittomuus vie pois iloa treenaamisesta. Kyllä sosiaalisuus vaan myös on varsinkin joukkuelaji-ihmiselle liikkumisessa tosi tärkeä aspekti. Go Team ZhuZhut!
Emmi: Kotini lähellä Keski-Espoossa on pienryhmävalmennukseen erikoistunut fysioterapeuttien ja personal trainereiden luotsaama treenisali. Vuoden 2020 alussa osallistuin yhdelle tällaiselle pienryhmävalmennukselle, lähtökohtaisesti huonon selkäni kuntouttamista ajatellen, mutta pandemia keskeytti treenit silloin hetkeksi. Pääsimme kuitenkin jatkamaan kotona, mihin saimme oivat ohjelmat ja työkalut ja lopulta valmennus jatkui ulkona loppuun asti. Nyt päätin hypätä uudestaan uuteen alkavaan pienryhmään, lähtökohtaisesti painon pudottamista ja peruskunnon parantamista ajatellen. Ja ollakseni rehellinen, olin kauhuissani helmikuun 2021 alussa kun seitsemällä hengellä kokoonnuimme piensalille treenaamaan. Teimme myös pareittain kuntopiiriä. Aika voimakkaasti on vuoden aikana nimittäin päähän iskostunut kaksi asiaa: pysy etäällä muista ja huolehdi käsihygieniasta. Treenissä ei kumpikaan toteutunut. Pienryhmä on kokoontunut nyt muutaman kerran ja jostain syystä joku mörkö olkapäälläni painaa hätävilkkua joka kerta, kun siirrymme kaikki samaan tilaan ja alamme treenaamaan samoilla laitteilla. Mutta. Kyseiseltä salilta ei ole tullut tietoon yhtään tartuntaa eikä sitä myöden tartuntaketjuja. Kun tätä ajattelee ja myös luottaa siihen, ettei kanssatreenaajat tule treeniin kipeinä tai jonkun perheenjäsenen sairastuessa, ei pitäisi olla hätää. Silti jännitän aina, tuleeko niitä oireita viikonloppuna, kun treenipäivä on ollut torstaina.
Kommentit
Lähetä kommentti