Mitä esikuvat meille antavat?

Photo by Michael Lee on Unsplash

Viime viikot ovat vyöryttäneet eteemme useampiakin kiinnostavia fanitusesimerkkejä, joista kirkkaimpana mielessä kangastelee case Maradona. Millainen merkitys voi olla yhdellä köyhän perheen pojalla koko maailman mittakaavassa? Argentiinassa pidettiin kolmen päivän suruaika hänen vuokseen ja meilläkin pyyhitään kyyneleitä samalla, kun katsellaan pätkiä vuoden 1986 MM-kisoista. 

Lähempää löytyvät suomalaisia sykähdyttänyt Helmareiden Amanda Rantasen Skotlannin kaatoon johtanut maali ja nuoren Rosa Pohjolaisen otteet Levin maailmancupkisassa. Miksi jotkut urheiluhetket jäävät mieliimme paremmin kuin toiset, ja mikä merkitys esikuvilla on elämässämme?

Kokoperheen viihdettä

Meitä on aina kiinnostanut, miksi jotkut urheilusuoritukset tuntuvat olevan koko kansan tai Maradonan tapauksessa koko maailman mittakaavassa merkityksellisempiä kuin toiset. Mitkä asiat vaikuttavat siihen, että joistain voitoista tulee koko kansan voittoja ja joistain ei, vaikka niiden vaatima työmäärä saattaisi olla ihan samanlainen tai vähemmälle huomiolle jääneen jopa suurempi. 

Luultavasti ratkaisu majailee jossain fanikulttuurin syövereissä. Antti Haavisto kirjoittaa Musiikin suunta -lehden artikkelissaan fanikulttuurista ja sen ominaispiirteistä. Fanittaminen on meille ennen kaikkea viihdettä. Koteihin ostetaan isompia telkkareita, jotta voidaan seurata pelejä omasta olohuoneesta, tv-sopimuksilla tehdään merkittäviä summia rahaa. Näin joulun alla fanituotteiden kauppa käy kuumana, kun lapset ja vähän isommatkin haluavat samaistua idoleihinsa. Jopa autossa tai julkisessa liikenteessä on mahdollista radiokanavilta ja podcasteista kuunnella matseja, kisoja ja haastatteluja. Näin on ollut varmasti niin kauan, kuin mediavälineitä on kuluttajille ollut saatavilla. Samalla se on monessa perheessä ja ihmissuhteessa yhdistävä ja jaettava kokemus, joka tuo iloa.

Oman jutun löytämistä

Seitsemänvuotias kummipoika on hajota liitoksistaan saadessaan Leijonien tupsupipon synttärilahjaksi. Hän hakee välittömästi pihalle lämimään naapurista kaverinsa, jolla puolestaan on NHL-seuran tupsupipo. Joulupukille on kirjoitettu toive "aidoista kiekoista" ja "maalivahdin varusteista" (toki myös skeittilaudasta sun muusta). Koulupäivän jälkeen kummipoika vetää maalivahdin street-varusteet maskia myöden päällensä, ottaa molarin mailan käteen ja asettuu olohuoneen lattialle katsomaan älytelkkarista YouTube-klippejä Leijonien peleistä. Hän tietää nimeltä Patrik Laineet, Mörkö Anttilat ja Rasmus Tirroset. Yksittäisistä henkilöistä suurinta ja hienointa hänelle kuitenkin on kaikki se, mitä hän isommilta ja kokeneimmilta saa omaan harrastukseensa; esimerkkiä ja ilon tunnetta. Hän ymmärtää, että luistelu ja torjuminen on mahdollista edellä mainittujen ammattilaisten tavoin, kun vain pääsee harrastamaan. Jos ei olisi näitä taitavia urheilijoita, omistautuneita valmentajia ja niitä YouTube-pätkiä, ei tämäkään seitsemänvuotias osaisi samalla tavalla määritellä suurinta haavettaan. Unohtamatta harrastuksiin kiikuttavia vanhempia.

Fanikulttuuri-jaksossamme nostimme esille sen, miten kansainvälisen menestyksen seurauksena fanituotteita alkaa mennä rivakasti kaupaksi ja ehkä harrastajamäärät seuroissa nousta. Jos näin on, niin mikä siihen vaikuttaa? Fanittaminen vai puhdas into lajiin ja harjoitteluun, sankareista piittaamatta? Tuo aiemmin mainittu seitsemänvuotias ei istu olohuoneessa maalivahdin kamat niskassa katsomassa pelejä siksi, että Mörkö Anttila tai Patrik Laine ovat parasta maailmassa. Hän istuu siellä siksi, että tämä laji ja sen treenaaminen on vienyt hänet mennessään. Pelaaminen ja maalivahtina oleminen on sitä parasta. Väitän, että häneen ei ole vaikuttanut MM-kulta vuodelta 2019, vaan puhdas innokkuus lajiin, pelaamiseen ja oman jutun löytämiseen. 

Nuorisotutkimusseuran harvinaislaatuinen tutkimus huippu-urheilijoista tuo esiin tuloksia myös siitä, tarvitaanko huippu-urheilijoita nuorten esikuviksi.

"Yksi esimerkki on paljon puhuttu ja politiikassakin käytetty ajatus, että kansallinen urheilumenestys innostaa lapsia ja nuoria aloittamaan ohjatun harjoittelun. Tällaista yksinkertaista syy-seuraussuhdetta ei yksinkertaisesti ole kansainvälisessä tutkimuksessa eikä kotimaisessa tutkimuksessa löydetty", kertoo tutkimusta tehnyt sosiaalihistorioitsija Mikko Salasuo.

Mitä mieltä olet? Lue kiinnostava tutkijoiden haastattelu kokonaan Ylen sivuilta >>

Olkoon miten vain, selvää on se, että Maradonan kaltaisten tähtien vaikutus lapsiin, nuoriin ja aikuisiin kautta maailman, on kiistaton. Jotain tosiaan kertoo se, että 15 000 kilometrinkin päässä Maradonan synnyinpaikasta somet täyttyivät mestarin kuolinpäivänä koskettavista muistokirjoituksista ja niistä tuntemuksista, joita Maradonan kikkavideot edelleen nostattavat. Kuten jaksossamme totesimme, tähtien supervoimat saattavat olla jotain sellaista, mitä ei osaa selittää. Ja tarvitseeko edes?