Kevät tuli, eikä lumi edes sulanut, ainakaan etelässä, kun ei sitä täällä edes oikein ollut. Sen sijaan suli sosiaalinen elämä ja siinä samalla kaikki harrastukset. Näin seuravapaaehtoisen ja juniorivalmentajan näkökulmasta tilanne oli kaksijakoinen: kerrankin oli omaa aikaa oikein luvan kanssa, mutta toisaalta varsinkin lasten ja nuorten liikuntaa ja urheilua piti kannustaa jatkamaan mahdollisimman normaalisti.
Kun muutaman viikon oma shokkisopeutuminen etätöihin ja sen
mukanaan tuomiin muutoksiin oli selätetty, oli aika ruveta pohtimaan, miten
evästää valmennettavat vanhempineen treenaamaan eristyksissä. Tehtiin
etäohjelmia ja lapsille treenibingoja. Lähdettiin itsekin lähiluontoon
liikkumaan ja älykellon kanssa juoksulenkille. Aluksi tuntui, että kaikki koronaan
liittyvä oli ikävää, pelottavaa ja aikaa vievää. Myöhemmin asenteeni on lientynyt
joiltain osin. Kyllä tämä silti ottaa välillä kupoliin.
Mitä sitten tapahtui?
Ryhdyin tätä tekstiä varten laittamaan koronan aiheuttamia
muutoksia kahteen listaan, plussiin ja miinuksiin. Alkuajatukseni oli, että
miinuslista pesee kirkkaasti plussan. Toisin kävi. Siitä seuraavaksi.
Kesä on meillä talvilajien harrastajilla peruskuntokautta ja
kauteen valmistavaa treenaamista. Se on melko helppoa järjestää turvallisesti
ulkona. En voi silti kieltää, etteivätkö kevään ensimmäiset kotoa poistumiset
treeneihin olisi olleet aika jännittäviä: ihan oikeita ihmisiä, vuotaako
jollain nenä, onko tämä nyt sitä-mikä-jääköön-nimeämättä!? Voimia kuluttavaa
oli yrittää pysytellä mukana turvallisuusohjeiden tulvassa ja koittaa poimia
suositusten joukosta ne, joita meidän olisi ollut järkevä noudattaa. Vastuuvalmentajana
on myös pakko pohtia asioita laajemmalti kuin mitä oma polla ehkä aina
kehottaisi. Kaikkien harrastamisen pitää olla turvallista.
Syksyllä oli aika siirtyä jäähalleihin. Silloin vielä
mentiin ns. kevein säännöin: käsienpesut ja turvavälit kirkkaina mielessä.
Maskillisia vilkuiltiin epäilevin katsein. Tänään me kaikki kiristämme
kuminauhat korvan taakse ihan kuin naamarit olisivat aina kuuluneet meidän
varustukseemme. Halliin ei ole asiaa ilman. Harrastus on laittanut meidät
käyttäytymään.
Plussat yllättivät
Plussalistallani lukee muun muassa tällaisia juttuja:
yhteishenki, yhdessä tekeminen, uudet tavat tehdä asioita. Lopulta kaikille
meille on ollut tärkeää, että harrastukset ja viikoittaiset rutiinit voisivat
jatkua mahdollisimman normaalisti, kun melkein kaikkea muuta rajoitetaan.
Yhteistä tekemistä ja toisen terveyttä kunnioitetaan lasten ja nuorten
urheilussa nyt ehkä enemmän kuin koskaan. Se on opettanut myös pohtimaan,
miksei treeneihin ihan oikeasti tulla nuhassa ja yskässä. Ohjeiden viidakkoon
on lopulta saatu raivattua polut ja käytänteet, joita ollaan opeteltu
noudattamaan, vaikka ohjeistuksien ja suosituksien käyttöönotto onkin
aiheuttanut aika-ajoin tarpeetonta mielipahaa ja kuluttavia keskusteluja.
Näissä oloissa on parempi kuitenkin myös oppia ymmärtämään, että monet muutkin
asiat stressaavat nyt kovasti.
Jäähallikävijän näkökulmasta yksi isoimmista ilonaiheista
koronaan liittyen on ollut siisteys. Tiloissa on saippuaa, käsipyyhkeitä ja
vessapaperia, ja muutenkin nurkat ovat melko puhtaat. Parkkipaikkoja on lähes
aina saatavilla, kun hallille ei jäädä hengailemaan. Luksusta, jota ei
parkkipaikkoja lukuun ottamatta ole edes älynnyt kaivata, koska aiemmin niiden
olemassaolo näissä paikoissa on vaikuttanut mahdottomalta. Arki ja rutiinit
rullaavat.
Yhdessä tästä selvitään
Miinuslistalla on tietysti tämä kaikki ylimääräinen säätö.
Sen energian olisi voinut käyttää moneen muuhunkin. Flunssaoireisten on
jonotettava testiin ja sitten jännätään, kuinka käy tuloksen kanssa. Tähän asti
on mennyt hyvin. Ollaan huomattu, että poikkeusoloissakin voidaan selvitä.
Kaupungilta, lajiliitolta, Olympiakomitealta, THL:ltä ja valtiolta saadut
poikkeustilaohjeet ovat olleet selkeitä, ja niitä on jokaisen halutessaan
helppo noudattaa. Harrastustoiminta kuitenkin on valinnaista, jos ei halua toimia sääntöjen mukaan, voi olla osallistumatta. Toivotaan, että jaksamme kuitenkin noudattaa ohjeita huolellisesti niin kauan
kuin tätä hässäkkää vielä kestää.
Eniten olen tykännyt siitä, että tuntuu, että poikkeusolojen
myötä ihmisten kohtaamista on alettu arvostaa paljon enemmän kuin aiemmin. On
ilo saada puuhata yhdessä, yhteisten asioiden eteen niissä rajoissa kuin voidaan.
Sopia yhdessä, että toimitaan vastuullisesti, jotta nähdään ensi viikollakin.
Tämän plussalistan haluaisin säilyttää myös ajalle jälkeen koronan.
Kommentit